torstai 13. lokakuuta 2016

Meille tulee vauva!

Jep, luit oikein, meille tulee vauva. Tiedän asiasta nyt toista päivää eli tämä teksti on kirjoitettu ajat sitten, 13.10. Eka raskaustesti tehtiin tiistaina 11.10., kun edellisistä menkoista oli kulunut jo yli 33 päivää. Viiva oli laimea pinkki, joten seuraavana päivänä tehtiin uusi digitaalinen testi. Ja sehän sitten olikin selkeä: "Raskaana, 1–2 vko". Varmuuden vuoksi kolmas testi tehtiin vielä perjantaina.

Siellä se beibi tänään 2.12. vilkutteli. Melkoisen vilkas ja itsepäinen tapaus heti alkuunsa. Hirveästi liikkui, mutta sitten, kun ois pitänyt liikkua niin ei. Äitiin tullut...

Jätimme ehkäisyn pois syyskuussa. Ajatuksena oli hieman, että "projektiin" saattaa kulua aikaa, puolisen vuotta menisi kevyesti. No, eipä mennyt. Mulla ei ehtinyt alkaa edes ekat kuukautiset, kun testi näytti positiivista. Hupsista. Epäilyt heräsivät, kun kuukautisia ei kuulunut. En silti ollut huolissani. Yleensä, kun ehkäisyn jättää pois, kestää hetki ennen kuin ns. luomukuukautiset alkavat. Vaikka ehkäisyrenkaan jälkeen kroppa onkin ilmeisesti heti "iskussa".

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin löytää itsestäni myös raskausajan merkkejä:

nuhankaltaiset oireet ja lämmönnousu parina aamuna, luulin, että olen tulossa Pirkan Hölkän 33 kilometrin juoksun jälkeen kipeäksi
ällöolo välipalana olleen graavilohileivän jälkeen
• hirveä väsymys, tosin yöunetkin olisivat voineet olla pidemmät
laiskotus, tulin eräs päivä töistä kotiin, piti mennä lenkille, mutta jäin suosiolla sohvalle, kun ei yhtään huvittanut liikkua
• melkein oksennus muuttotalkoissa, kun hieman vanhaksi mennyt kanamuna haisi pahalta (äiti heitti jo tässä, että oonko raskaana)
• kauhea turvotus, josta syytin viikonlopun epäterveellistä ruokaa
jatkuva ravaaminen pissalla, eräs päivä kävin aamupäivän aikana 3–4 kertaa vessassa, osittain tosin senkin takia, että odotin alkavatko kuukautiset vai ei

Dublinissa en päässyt maratonille. Valehtelin, että mulla on vatsatauti, mutta taisi olla vatsassa jotain ihan muuta :)

Raskauden salaaminen oli jotain hirveää. Lähipiirille oli pakko kertoa jo heti alussa ja parille työkaverille. Onhan se sellainen elämänmuutos, että miten sitä pystyt salaamaan, kun päässä pyörii tsiljoona kysymystä. Ekan pinkin viivan jälkeen keskittymiskyky oli aivan kateissa töissä. Minusta äiti?

Olen todella huono valehtelemaan ja työkaverini tuntevat mut liian hyvin. Eräs aamu puhuttiin asuntoasioista (etsimme tuolloin uutta isompaa asuntoa, 45 neliön kaksio on aika pieni kahdelle) ja eräs työkaveri ihmetteli, että miten iso meidän pitää ostaa, kun eikös meitä ole vain kaksi. Multa taisi lipsahtaa, että "vielä". Toisena päivänä en ottanut ruokkiksella kahvia, koska "ei tehnyt mieli", josta heti kyseltiin olenko raskaana. Tämä onneksi meni ohi ilman, että edes valehtelin, vähän niinkuin "joopa joo" -tyyliin.

Kultsi on juuri tullut ekasta neuvolasta.

Jos kaikki menee hyvin, niin kesäkuun 17. päivä, joskus juhannuksen tienoilla musta tulee äiti ja Nikosta isä! Eihän suurempaa elämänmuutosta voi edes olla olemassa. Hupaisinta on, että kesällä työpaikkamme seinällä oli arvauskilpailu, PKP eli Päivi Kantonen Paksuna. Se oli lähinnä hauska kahvitaukojen piruiluläppä. Ensimmäinen arvaus oli lokakuu 2016, mikä tuolloin lähinnä nauratti. Huh huh, olisipa tosi pian. Ja tämä kaikista läheisin arvaus meni lähes oikein, hyvä Ari! Vaikka jos tarkkoja ollaan, niin "pulla oli uunissa" jo syyskuussa...

Mutta jep, nyt blogi täyttyy liikuntajuttujen lisäksi babyjutuilla. Ja tosiaan tänään perjantaina 2.12. eletään jo 12. raskausviikon loppusuoraa. Äsken kävimme ekassa ultrassa ja kyllä se beibi siellä vilkutteli :)

1 kommentti:

  1. Onnea valtavasti teille molemmille! Olen seuraillut sun blogia vuoden verran, aluksi vaellusjuttujen vuoksi ja loppujen lopuksi siksi kun olet niin ihanan positiivinen, sympaattinen ja jalat maassa -tyyppi :). Eikä teistä tule äitiä ja isää vasta keskäkuussa, sitä te olette jo nyt :)

    VastaaPoista