sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ihana, kauhea hiihtäminen

Melkein tekisi mieli sanoa, että en tiedä hirveämpää puuhaa kuin hiihtäminen. Ala-asteella inhosin hiihtämistä, "kilpailin" aina hiihtoletkan viimeisestä paikasta. Yläasteella en hiihtänyt, silloin lähdettiin tyttöjen kanssa liikkatunnilla "kävelylle" eli Rolssiin jätskille, rahatilanteesta riippuen kokonaiselle jädelle tai kaverin kans puolikkaalle.

Laajavuoressa ekaa kertaa
Kuusi tai seitsemän vuotta sitten kokeilin suksia varmaan reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen ekan kerran. Uusia suksia en viitsinyt ostaa, pikkuveljen vanhat monot ja sukset kelpasivat hyvin. Noh, ei muuta kuin Laajavuoreen, asuin silloin lähellä Laajista. Sukset oli tarkoitettu luisteluhiihtoon ja minä hiihdin perinteistä. En päässyt edes ensimmäistä mäkeä ylös ja niinpä tyydyin hiihtämään lasten latua ympäri.

Toisella yrittämällä mulla oli toiset pikkuveljen sukset. Tämäkin tapahtui siis about viisi/kuusi vuotta sitten. Tällä kertaa lähdin kiertämään Laajavuoren latuja toiseen suuntaan. Noin kymmenen minuutin päästä alkoi suoraan sanottuna vituttaa. Kaikki painelivat ohitse, aina sellaisista kymmenvuotiaista pojista lähtien. Käännyin takaisin ja sen jälkeen en ole käynyt Laajavuoressa hiihtämässä.

Ristikiven laduille 4v sitten
Nelisen vuotta sitten uskaltauduin kaivamaan sukset esille avopuolisoni kannustamana. Tuolloin asuimme jo Ristikivessä ja ei muuta kuin uusille laduille. Porukkaa ei ollut laduilla paljon, meno oli mukavaa - ylämäkiä lukuunottamatta. Sukseni olivat yksinkertaisesti niin pitkät, että en päässyt mäkeä ylös muutoin kuin sivuttain tamppaamalla. Onneksi kukaan ei nähnyt.

Kaksi vuotta sitten ostin uudet 60 euron sukset. Ihan upouudet sukset näin aikuisiällä. Monot ovat yhä pikkuveljen vanhat. Koko on ollut hyvä, joten en ole nähnyt aiheelliseksi ostaa uusia monoja. Jes, kerrankin pääsin isot mäet ylös haarakäynnillä. Käytin suksia pari kolme kertaa, sitten lumet sulivatkin jo.

Sukset uudelleen esille
Viime vuotena oli surkea talvi, en ehtinyt hiihtämään kertaakaan. Nyt olen harjoitellut maratonille ja Super-coachini Pasi ehdotti, että ottaisin hiihdon mukaan ohjelmaan, sillä saataisiin mukavasti sykettä ylös. Ok, ei siinä mitään, kokeilen kaikkea avoimin mielin.


Nyt olen käynyt viikon sisällä jo kolme kertaa hiihtämässä. Kohta enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Olen surkea hiihtäjä, mutta se ei haittaa. En rakasta hiihtämistä vieläkään, mutta täytyy sanoa, että alan pikkuhiljaa jopa ihan vähän pitää siitä. Talviset maisemat, luonto, raitis ulkoilma ja itsensä haastaminen motivoivat. Ja seura, avokkini kun pitää hiihdosta. Ja varmasti nauttii siitä, että on lajissa parempi kuin minä. Hän taas ei pysy perässäni juoksulenkeillä.

Halssilassa hiihtämässä
Tänään kävin ekaa hiihtämässä Halssilassa. Idea oli avokkini. Hyvä idea olikin, Ristikiven maisemien vaihto teki terää. Huippusuorituksesta tosin ei voida vieläkään puhua. En osaa tekniikkaa, potku ei meinaa oikein lähteä ja teen työtä liikaa käsillä. Kaaduin myös kerran, mutta kai sekin on taitolaji, että osaa kaatua nätisti. Isojen mäkien alas laskeminen jännittää yhä, yhdessä vaiheessa kiljaisin niin, että avokki luuli minun nähneen vähintään karhun. Ja jossain lenkin varrella takaa tuli viiden kovempaa hiihtävän ihmisen seurue ja mietin pienessä paniikissa, että pitäisikö niitä väistää. Keskittymiseni herpaantui sen verran, että melkein kampitin itseni omilla sauvoillani. Siinä oli ohi hiihtäjillä nauramista :) 


Joka tapauksessa hiihdimme 9,24 km mittaisen lenkin, ihanaa! Raitis ilma teki niin hyvää, fiilis oli upea. Lenkin jälkeen lähdimme kaupan kautta kotiin, olipa eka kerta, kun kävin kaupassa monot jalassa. Ehkäpä se vihasuhde muuttuu pikkuhiljaa. Jos minä pystyn tähän, niin pystyy kuka tahansa.


Ihania hiihtokelejä! Nautitaan lumesta vielä, kun sitä on :)


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Juoksulenkillä pakkasella

Nyt on melkoinen voittajafiilis! Kävin juoksulenkillä -19 asteen pakkasella! En ainakaan äkkiseltään muista olisinko koskaan aiemmin juossut tuollaisessa pakkasessa. Aiemmin olen ollut kausijuoksija: kun Finlandia marathon on ollut ohi syyskuussa, lenkkarit ovat jääneet kaappiin. Nyt eivät ole jääneet loskakeleillä, eivätkä tämän illan jälkeen pakkasellakaan.




Kaivoin nastakengät esille crossfit-treenin jälkeen, sitten aluskerrasto ja Haltin kevyt hiihtopuku päälle, tuubihuivi kaulaan ja pipo päähän. Alkulenkistä testasin joululahjaksi saamaani handsfreeta ja soitin äidille. Täytyy sanoa, että handsfree toimi erinomaisesti! Ääni kuului hyvin kumpaankin päähän ja luurit pysyivät korvissa. Ja saadaanpa pitkien lenkkien aikakin hyötykäyttöön, jos samalla voi vaihtaa kuulumisia puhelimessa. Kiitos lahjasta Kaitsu ja Jenni :)


Tällä lenkillä lenkkeilijä ei hyytynyt, mutta iPhone hyytyi. Se ilmoitti tarvitsevansa aikaa jäähdytykseen, vaikka oman järkeni mukaan olisin veikannut sen tarvitsevan lämpöä. Joka tapauksessa puolen tunnin jälkeen loppui musiikki. Eipä siinä, hiljaisuus on välillä kivaa.


Lenkki sujui kaikin puolin kivasti, hieman himmailin vauhdissa, kun pelkäsin mitä keuhkot tykkäävät paukkupakkasista. Mulla on astma, enkä ole pahemmin tuollaisissa pakkasissa ulkoillut (saati juossut), mutta mitään ongelmia ei kyllä ollut. Kotona mua odotti kuuma sauna, ei voisi parempaa olla.


Ja loppuun vielä dataa lenkistä. Ja muistakaahan, se sää on vain pukeutumiskysymys!



sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Testissä Asicsen Fujisetsu -nastalenkkarit

Eka treeniviikko 3,5 viikon flunssan jälkeen on nyt done. Jes! Eilen kävin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen hiihtämässä. Aloitin maltillisesti, noin 40 minuutin hiihdolla. Täytyy sanoa, että on se melkoinen laji. Itsellä on tekniikka ihan hukassa ja vauhti matelee, mutta hiki kyllä tulee. Ylämäkiä tarpoessa mietin mielessäni, että sama lenkki on juostu loppuvuodesta kolme kertaa putkeen ja nyt tuotti haasteita hiihtää se kerran. Huh huh.

Vuoden eka juoksulenkki

Hiihdon jälkeen jäi vielä kuitenkin sen verran virtaa, että päätin lähteä kevyelle juoksulenkille – vuoden ekalle juoksulenkille. Tosin vielä painavampi syy olivat kaapissa pari viikkoa odottaneet nastalenkkarit, en ollut päässyt testaamaan niitä flunssan takia ollenkaan.

Asicsen Fujisetsu GTX -nastalenkkarit.


Aluksi hieman pelotti. Tie oli aivan peilikirkas, superliukas, eikä hiekoitusta ollenkaan. Aristelin, mutta pikkuhiljaa tuntuma ja luotto kenkiin löytyi. Ja ihmeellistä, jalka ei luisunut kertaakaan, nastat pitivät erinomaisesti! Näistä kengistä on muuten ollut arvostelu myös Juoksija-lehdessä. Osittain voin yhtyä tuohon miinuspuolena olevaan kankeuteen, mutta itseäni se ei silti suuresti häirinnyt. Oma lenkkini oli melko rauhallinen, joten mielenkiinnolla odotan miltä kenkä tuntuu hieman vauhdikkaammassa juoksussa. Pito ainakin oli erinomainen!


Arvostelu Juoksija-lehdestä.


Ekan lenkin jälkeen ei näy varpaissakaan mitään omituista, toisin kuin syksyllä Niken Goretex-kenkien jälkeen. Juoksin märillä keleillä kaksi lenkkiä Niken Goretex -kenkillä ja siitä saakka on ollut varpaankynsi mustana, ja veri vain valunut lenkkien jälkeen kynnestä. Nyt sitäkään vaivaa ei enää ollut, kynsi on toki musta edelleen, mutta verivaivoilta vältyttiin. Saattaa tosin olla, että kynsi ehti hieman parantua flunssan aiheuttamien lepoviikkojen aikana.

Niken Goretex -kengät tuntuivat hyvältä jalassa vielä myymälässä, mutta käytäntö osoittautui ihan toiseksi.

XXL Sports & Outdoor

Ostin Asicsen Fujisetsu GTX -nastalenkkarit netistä XXL Sports & Outdoor -liikkeestä:
http://www.xxl.fi/kengat/naisten-kengat/juoksukengat/asics-gel-fujisetsu-gtx-naisten-juoksukenka/p/1090017_2_style

Tää saattaa tuntua nyt maksetulta mainokselta, mutta sitä tämä ei ole. En vain ole aiemmin perehtynyt noihin XXL Sports & Outdoorin hintalupauksiin, tyytyväisyystakuisiin ym., joten olin positiivisesti yllättynyt. Ja ette tiedä mitkä omantunnontuskat mulla oli ostaa kengät netistä, suosin yleensä aina paikallisia kivijalkamyymälöitä. Mutta minkäs teet, paikallisessa myymälässä kengät maksoivat 169 euroa, kun XXL:ssä ne olivat 139 euroa (eikä puhuta mitään siitä kivijalkamyymälän ei-niin-mairittelevasta palvelusta). Ja XXL:n hintalupauksen ansiosta sain vielä tiputettua hinnan 129 euroon (kiitos Zalandon, missä ei tosin ollut kengistä enää kokoja), eikä postikuluja tullut ollenkaan.


Jep, ja kehtasin käydä paikallisessa myymälässä sovittamassa kengistä oikean koon. Normaalisti käytän 39 kenkiä, juoksukengissä 39,5. Tämä malli oli kuitenkin hieman pienempää, joten tilasin koon 40 kengät. Onneksi, 39,5 olisi ollut liian pieni.

Kuukauden vaihto-oikeus

Toinen ISO SYY ostaa kengät XXL Sports & Outdoorista oli kuukauden vaihto-oikeus – vaikka kenkiä olisi käyttänyt! Jos en ole tyytyväinen kenkiin, voin vaihtaa ne toiseen tuotteeseen saman tuoteryhmän sisällä eli toisiin kenkiin. Tämä on erinomainen palvelu! Etenkin, kun tuolla kaapissa makaavat ne aiemmat kaksi kertaa käytetyt Niken Goretex-kengät, jotka eivät sovi jalalleni.


Viikon treenit

Jep, nyt vain armotonta juoksua ja hiihtoa. Kenkiä pitää ehtiä testata vielä ainakin pari kertaa ennen kuin kuukauden vaihtoaika menee umpeen. Tässä vielä yhteenveto viikon treeneistä:

Eka viikko treeniä flunssan jälkeen, treeniä 11,5 h. Ehkä olisi voinut ottaa aavistuksen maltillisemmin.

Tiistaina ja torstaina kävin crossfitissa (päivien vikat treenit) ja lisäksi torstaina boulderoimassa (tästä pitää ehkä kirjoittaa vielä myöhemmin). Lepopäiviä kropalle tuli keskiviikkona (aamun spinningiä lukuunottamatta) sekä sunnuntaina, jolloin kävin vain Kankaan crossfit-salilla liikkuvuus-tunnilla venyttelemässä.


Yllä oleva kuva kertoo palautumisesta, ainakin Polarin V800-sykemittarin mukaan. Tasapainossa kroppa on tuon mukaan maanantaiaamuna klo 6.30 eli sopivasti huomisillan treeneihin mennessä. Nyt suihkuun ja sohvalle, see U!

torstai 8. tammikuuta 2015

Treenihuone sekä uusi sohva ja matto

Kohta takana on kolme viikkoa ilman treenejä. Siis kolme kokonaista viikkoa ilman minkäänlaista liikuntaa. Kovin urheilusuoritus taitaa olla autolle kävely parkkipaikalle. Ja mitäpä sitä muuta nainen tekee, jos ei saa flunssan ja angiinan takia liikkua, kuin shoppailee ja sisustaa.

Urkkavaate- ja kenkäostoksia esittelen myöhemmin, tällä kertaa keskitytään tässä blogissa harvinaisempaan aiheeseen eli sisustamiseen. Vaikka eipä sekään täysin liikuntavapaata vyöhykettä ole, sillä päätin sisustaa itselleni treenihuoneen!

Ajatushan aina lähtee jostain. Tässä tapauksessa se lähti halusta saada kotiin voimistelurenkaat. Eipä mitään, niitä pyörittelin käsissäni kaupassa parikin kertaan ja vuorotellen kiusasin avopuolisoa ja isukkia pähkäilemällä, että minne saisin ne kotona kiinni. Näitä renkaita on kokeiltu muutamaan kertaan crossfit-treeneissä, ja myytyhän minä olin.

Siellä se houkutteli Prisman hyllyssä :D

Vieras/työhuone ennen

Tuumasta toimeen. Ensin meinasin asentaa renkaat alakertaan, mutta kun idea "treenihuoneesta" kehittyi mielessäni, pääsivät renkaat tietokone/vierashuone/työhuone/whatever toinen makuuhuone -huoneeseen. Seuraavaksi paikka aiheutti päänvaivaa. Jos laittaisin renkaat liian lähelle seinää, niin tila loppuisi kesken. Eli paras ratkaisu siis laittaa renkaat keskelle kattoa ja keskelle huonetta. Tämän vuoksi tietysti piti lähteä sitten ostamaan pienempää ja erimallista kattolamppua, kun iso kukkalamppu vei kaiken tilan.

ENNEN: Iso kukkalamppu oli keskellä huonetta renkaiden tiellä. Niinpä se pääsi makuuhuoneeseen.

Seuraava haaste oli tietysti pienet huoneen neliöt, joita eniten hallitsi hieman jo turhaksi jäänyt tietokonepöytä. Pöytä oli kovassa käytössä aikoinaan, kun opiskelin. Tämän pöydän ääressä vietettiin monta ihanaa ja vähemmän ihanaa opiskelutuntia. Nyt kun päivätöissä tulee oltua koneella ihan riittämiin, niin tietokoneen käyttö on jäänyt kotona vähäisemmälle. Niinpä päätin tehdä inventaariota tässäkin suhteessa ja laitoin pöydän myyntiin tori.fi. Se tullaan muuten lauantaina hakemaan, jes!

ENNEN: Vanha tietokonepöytä sai väistyä uusien suunnitelmien tieltä. Vasemmalla oleva lipasto on saatu avopuolisoni isältä ja lipaston maapallo pikkuveljeltäni ja hänen avokiltaan. Lipaston päällä oleva taulu taas on nuorimman pikkuveljeni kätten töitä.
ENNEN: Tässä rikkinäisessä, ylitäydessä muovilootassa säilytin sopivasti sekaisin kahvakuulia, käsipainoja ym. treenivälineitä.
ENNEN: Näkymä toiseen suuntaan, missä sulkapallomaila koristaa seinää.

Nykyinen treenihuone

Ja sitten se kaikista hauskin osuus, eli shoppailemaan. Päädyin hankkimaan Kodin Ykkösestä uuden pöydän, hyllykön ja kattolampun (kaikki tosin eri kerroilla, ei tuntunut muka niin pahalta lompakossa, etenkään, kun käytti vielä mummon synttärikuponkia -30%). Ensin ostettiin lamppu, sitten haettiin uusi hylly ja tänään vielä viimeisenä pöytä. Ja tältä täällä nyt sitten näyttää.

JÄLKEEN: Ensimmäisenä huoneeseen tullessa oviaukossa tervehtii leuanvetotanko sekä kaksi erivahvuista kumiremmiä.
JÄLKEEN: Tietokonepöytä muuttui kompaktimpaan malliin. Treenivälineet ovat nätisti esillä hyllyssä. Baarijakkara on ollut varastossa opiskeluajoilta.
JÄLKEEN: Nyt kelpaa heilutella kuulaa ja käsipainoja sekä rullailla voimapyörällä.

Hyllykön tasot suojattiin muovimatolla, jotta painavat kahvakuulat eivät jätä jälkiä valkoiseen hyllyyn. Avopuolisoni myy remontteja ja sai lattian sävyistä muovimattoa edullisesti. Muutoin meillä on yläkerran lattiassa vinyylikorkki. Hyllyn kahteen ylälokeroon tulee vielä kankaiset mustat korit, niitä en vielä saanut Kodin ykkösestä. Hyllyn päällä olevat pienet usb-kauittimet sain toissajouluna pikkuveljeltä, niistä on kätevää soittaa kännykän kautta treenimusiikkia.

JÄLKEEN: Ja sitten ne varsinaiset sisustuspuuskan aiheuttajat eli voimarenkaat. Köydet ovat hieman liian pitkät, mutta en viitsinyt leikata niitä, jos vaikka asennan renkaat kesällä mökille johonkin puuhun. Myös steppilauta on päässyt kuvaan mukaan.

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös uusi kattolamppu, mikä mahdollisti renkaiden asennuksen. Lamppu on ihana, siinä on ledit, joten valo on ihanan valkoista, ei mitään kellertävää. Ja renkaiden asennuksesta en tiedä yhtään mitään. Hieman oli pelottavaa arvelua, mitä röpelökaton alla on, mutta jotkin tukipuut sieltä avopuoliso löysi koputtelemalla.

Sitten ei enää tarvitse muuta kuin selättää flunssa kokonaan, jotta treenihuonetta pääsee testaamaan. Ensi viikolla olisi kova tavoite päästä treenaamaan, niin vetämään ryhmäliikuntatunteja, juoksemaan kuin crossfittaamaan. Taitaa tuo toinen puoliskokin huokaista, kun meikäläinen palaa perusliikka-arkeen, tulisi tämä joutenolo muuten liian kalliiksi. Niin, loppuun vielä ne pari muuta ostosta.

Uusi sohva ja matto

Kaikista eniten uusimista kotonamme odotti olohuoneen keinonahkasohva. Se oli siis jo kulunut puhki, kirjaimellisesti. Sohva ostettiin muutama vuosi sitten halvalla tottakai, ja tässä tulos. Uuden sohvan ostimme Kirristä Unijukalta. Sohva oli kätevä tuoda Unijukan kärryllä kotiin, sen lainaaminen ei maksanut mitään. Kaupan päälle saatiin vielä tekstiilin suoja-aine.

VANHA keinonahkasohva oli jo kulunut puhki.
UUSI sohva ostettiin Unijukalta. Tässä on muuten tosi kätevä avausmekanismi, ei aivan tällainen, mutta melkein: https://www.youtube.com/watch?v=U_BHtvP-huk

Samaan syssyyn tuli ostettua -20 prossaa alesta eteisen matto Mattokympiltä. Tässäkin tapauksessa entinen matto oli käytetty loppuun ja väliaikaisena mattona meillä oli sininen vanha matto, mikä ei yksinkertaisesti sopinut värimaailmaltaan sisustukseen (siitä ei valitettavasti ole kuvaa).

Harmaa Lontoo-matto löytyi Palokasta Mattokympiltä: https://www.youtube.com/watch?v=oCAmugAO_7k

Ensi viikolla treenataan! Ja testataan uusia nastakenkiä, palaillaan! Ootte ihania!

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi 2015

Vuodesta 2014 kirjoitin jo viime vuoden lopussa ja täytyy sanoa, että myös tämä vuosi vaikuttaa lupaavalta. Vuonna 2015 on odotettavissa myös reissuja, tuskin maltan odottaa. Tässä tulevan vuoden kolme todennäköistä ja varmasti mieleenpainuvinta reissua aikajärjestyksessä.


1. Tukholman maraton

Toukokuun lopussa se olisi, elämäni ensimmäinen kokonainen maraton, jonne lähden Katrin kanssa juoksemaan. Treenaaminen on jo aloitettu, mutta paljon on vielä juostavaa. Tähän saakka pisin lenkkini on lähes 28 km kolmeen tuntiin. Nyt parantelen vielä flunssaa (tuntuu, ettei tää kestää ja kestää vaan), mutta toivottavasti kohta taas saa laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.


 

2. Norja ja Galdhøpiggen

Tämä on varmasti vielä se kaikista eniten auki oleva reissu. Viime vuonna tosiaan kävimme valloittamassa Ruotsin korkeimman tunturin Kebnekaisen (2100 m) ja tänä vuonna suunnitelmissa olisi luontevasti Norjan korkein vuori Galdhøpiggen (2469 m). Saa nähdä onko meistä lähtijöiksi. Uusi goretex-puku löytyi joulun jälkeisistä alennusmyynneistä valmiiksi, sisko osti kartan ja yhdessä tsekkailtiin uuden teltan malliakin valmiiksi.


 

3. Häät ja häämatka Balille  

Häät ovat jo suunnitelmissa 8.8.2015 ja häämatkakin on jo varattu: kolme yötä Singaporessa ja kymmenen Balilla. Tästä reissusta en osaa vielä edes unelmoida, voi tulla melkoinen paratiisiloma.









 

Uudenvuoden lupaukset

Uudenvuodenlupauksia en ole juurikaan tehnyt. Jos jotain listaisin, niin tässä ehkä muutama:
• lepoa enemmän (oon touhutoope, joka keksii liikaakin tekemistä ja ohjelmaa)
• ruokavalio terveellisemmäksi (käytännössä vähemmän rasvaa ja enemmän hiilareita)
• läheisille enemmän aikaa (avokki on sanonut, että välillä mua voisi näkyä kotonakin...)

Ihanaa tulevaa vuotta! Oletteko te tehneet vielä uuden vuoden lupauksia?