Juoksun hurmaa ja Habaa-tsemppikirja

Tajusin hiljattain, etten ole viime aikoina juossut juuri ollenkaan. Kun aloitin personal trainer -koulutuksen parisen viikkoa sitten, päätin, että juoksen helmi/maaliskuun vaihteessa Napolissa vain puolimaratonin, en siis kokonaista. Syynä on yksinkertaisesti se, että päivästä loppuvat tunnit kesken ja kokonaiselle tähtääminen vaatii säntillistä treenaamista.

Viime talvena juoksin flunssakausia lukuunottamatta joka viikko, ihan sama millainen sää oli. Tukholman maraton oli tavoite, mikä oli kirkkaana mielessä koko yhdeksän kuukautta ja aiheutti sen, että treeneistä ei lipsuttu. Kerran oli pakkasta -20 astetta, kun olin lenkillä. Se oli huisa lenkki, siitä lisää:
• Juoksulenkillä pakkasella

Joskus myös satoi vettä tai tuuli, mutta Goretex-takin ansiosta se ei menoa haitannut. Keskimääräisesti juoksin viime talvena kolme kertaa viikossa, kylmimpinä talvikausina kerran ja hiihdin pari plus muut liikunnat päälle viikoittain. Nyt pt-koulutus vaatii istumaan iltaisin aika ajoin nenä kiinni kirjassa tai asumaan kuntosalilla ja se aika on juoksusta pois.

Heijastinliivi huolehtii siitä, että autotkin huomaavat.

Viime viikolla en juossut kertaakaan. Edellinen lenkki oli Alajärvellä toissa viikonloppuna 25 minsaa. Aika säälittävä suoritus. En ole ottanut paineita juoksusta, vaan olen panostanut kuntosaliin sekä lihasten ja kuntosalilaitteiden opetteluun. Kuntosalivalmentajan näyttökoe olisi nimittäin ensi viikon perjantaina. Liikuntaa on tullut viikkoon keskimäärin 8-10 tuntia, kevyimpinä viikkoina 5-6 tuntia.

Eilisiltana tajusin jotain, kun luin Baba Lybeckin Habaa-kirjaa. Mulla on ollut ihan älytön ikävä juoksun henkistä puolta. Kirja palautti sellaisen kipinän juoksuun, että solmin lenkkarit jalkaan tänään illalla vielä puoli seitsemän maissa töiden jälkeen. Tässä muutama otos kirjasta:

"Ymmärsin, että voidakseni olla kokonaisvaltaisesti omana itsenäni muiden kanssa, minulla täytyi olla hetkiä, jolloin olen aivan yksin, jolloin kukaan ei kohdista minuun odotuksia tai vaatimuksia. Muuten kadottaisin itseni."

Kirjaa suositellaan aloittelijoille, mutta kyllä siitä motivaatiota saa kokenutkin treenaaja.

"Parhaiten tällainen itsensä kuuntelu onnistui lenkillä. Yksin juostessa päässäni kävi aluksi aina hirmuinen kuhina. Useimmiten ajatukset kiersivät työasioissa. Pikkuhiljaa lenkin edetessä rauhoituin ja ajatukset keskittyivät perheeseen, lapsiin ja ihmissuhteisiin. Kun olin oikein pitkällä lenkillä, pääsin vielä pidemmälle: fyysisen väsymystilan lisääntyessä ajatukset keskittyivät yhä enemmän sisäänpäin ja omaan sisäiseen maailmaani. Jos jaksoin juosta tarpeeksi kauan, mieleni tyhjeni lopulta kokonaan. Kun tulin kotiin sellaiselta lenkiltä, olin kuin uudestisyntynyt."

Tällaista uudestisyntynyttä lenkkiä ei tarvitse kauaa hakea. Sairaslomalla eräs 30 kilsan lenkki oli juuri tällainen. Hemmetinmoisella raivolla, mutta kyllä pää tuulettui ja tyhjeni:
• Raivolenkki 30 kilsaa

"Huomasin myös ajattelevani parhaiten ollessani liikkeellä. Tarvitsin impulsseja ja toimintaa, jotta aivoni pysyisivät virkeinä. Paikallani turruin, ajatukset muuttuivat löysiksi ja kiersivät samaa rataa, enkä kyennyt tarttumaan oikein mihinkään, mutta lenkkeillessäni sain ajatukset koottua. Lenkin jälkeen en sättinyt itseäni, enkä ollut turhautunut. Sen sijaan pursuin energiaa, iloa ja voimaa."

Pohkeet venytyksessä.

Olen ollut viime viikot myös hieman kireä. Tästä ovat saaneet osansa niin äitini, aviomieheni kuin varmaan pari työkaveriakin. Ehkäpä alan vain taas käydä lenkillä, kun se tuntuu noin hyvältä. Tänäänkin juoksin ihanalla, tutulla hiekkatiellä, joka kiertää rantaa pitkin. Tähtitaivas, rauhallinen maisema, mutta kuulokkeista raikaa tsemppimusa. Ihan parasta. Lisäksi juoksin peruslenkkini jopa muutaman minuutin tavanomaista nopeammin.

Habaa-kirjaa suositellaan liikunnan vasta-alkajille, mutta kyllä sieltä motivaatiota ammensi jo useamman vuoden harjoitellut treenaajakin. Kirja-arvostelu ja lisää kirjasta:
• Baba Lybeck: Habaa : iloa, liikettä, voimaa

"Liikunta vaatii aikaa ja usein tuntuu siltä, ettei sitä ole tarpeeksi. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän harjoittelen, sitä tehokkaammaksi muutun. Mieli pysyy virkeänä ja saan lyhyemmässä ajassa enemmän asioita tehdyksi. Siksi koen, etten ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin olen saanut uutta sisältöä elämääni liikunnan kautta."

Käytätkö motivaatiotasi oikeisiin asioihin?

Pakko postata tämä kirjoittamani lehtijuttu reilun vuoden takaa. Aihe ei vanhene ja näihin asioihin on hyvä palata aina välillä – uskalla siis innostua tänäänkin!

___________________

Suur-Jyväskylän lehti lauantai 25.8.2012

"Ihan sama mitä teet, kunhan teet mitä haluat"

Kuntoportin johtaja Vesa Herronen (vas.) ja Uskalla innostua -tiimin perustaja Ilkka Koppelomäki uskaltavat unelmoida ja innostua.

Kuntoportin jumppasali, luennoitsija sukat jalassa ja steppilautoja, joiden päällä istuu monenikäisiä liikuntaan hurahtaneita ihmisiä, osa liikuntakeskuksen asiakkaita, osa työntekijöitä. He ovat tulleet innostumaan ja hakemaan elämäänsä muutosta henkisen valmentajan Ilkka Koppelomäen, 30, Uskalla innostua -luennolta.

Ilkka Koppelomäki on toiminut henkisenä valmentajana viisi vuotta. Multialta lähteneen miehen tie vei lopulta Helsinkiin, jossa hän perusti Uskalla innostua -tiimin vuonna 2007. Tällä hetkellä tiimillä on seitsemän toimipaikkaa, joista jyväskyläläisille lähin on Tampere. Koppelomäki valmentaa myös NLP Akatemiassa.

Ennen mielen valmentamista Koppelomäki treenasi kroppaansa thriatlonilla. Isä kuitenkin kehotti nuorta miestä hankkimaan itselleen oikean ammatin ja niinpä mies suuntasi yliopistoon opiskelemaan farmasiaa.

– Päätin keskeyttää opinnot, vaikka lähipiiri ei pitänyt siitä. He sanoivat, että alalla riittäisi loppuelämäksi töitä, koska aina tulee sairaita ihmisiä. Minä halusin kuitenkin auttaa ihmisiä pysymään terveinä, Koppelomäki muistelee.

Keskeyttämispäätöksen jälkeen hän myi hotdogeja kioskissa.

– Se oli minun tapani pysähtyä miettimään omaa elämääni. Siinä puuhassa ei tarvinnut ajatella, mutta toisaalta sai ajatella mitä halusi.

Käytätkö motivaatiosi oikeisiin asioihin?

Ilkka Koppelomäki kehottaa jokaista antamaan aikaa rauhoittumiseen ja oman elämän miettimiseen. Hänen kokemuksensa mukaan miettimiseen käytetty aika on suorassa suhteessa tuloksiin eli siihen millaista elämäsi on.

– Jos kolmena peräkkäisenä päivänä harmittaa mennä töihin, vaihda työpaikkaa. Kyse ei ole motivaation puutteesta, sillä jokaisella ihmisellä on motivaatiota. Eri asia on, onko sinulla motivaatiota niihin asioihin, joita teet työksesi.

Koppelomäen mukaan moni ihminen ajattelee onnellisuuden olevan "sitten kun". Sitten, kun valmistun tästä koulusta ja tuosta toisesta koulusta, sitten, kun olen töissä tai löydän parisuhteen.

– Jos et ole nyt tyytyväinen, koska ajattelit aloittaa? Eläkkeelläkö, Koppelomäki kysyy.

Hän painottaa, ettei ihmistä tee tyytyväiseksi kukaan muu kuin ihminen itse. Jokainen on oman onnensa seppä, eikä omasta tyytymättömyydestä voi syyttää ketään muuta.

– Minulle sanottiin 26-vuotiaana, että sinulla on henkilökohtainen vapaus tehdä elämässäsi mitä haluat ja olla kuka haluat. Kysyin, että ihanko totta, sillä olin tottunut siihen, että joku muu kertoo, mitä teen seuraavaksi. Jokainen on saanut syntymässään vapauden valita, mutta toisaalta myös vastuun omasta onnellisuudesta, hän toteaa.

– Jos elämä on pyllystä, mene peilin eteen ja katso kenen pyllystä.

Uskallatko kertoa unelmistasi ääneen?

Uskalla innostua -tiimin lyhimmät valmennukset kestävät kymmenen tuntia. Tämän vuoksi Väinönkadulla sijaitsevan naisten liikuntakeskus Kuntoportin kolmen tunnin tilaisuus oli vasta alkulämmittelyä matkalla omaan elämään.

– Omilla ajatuksilla on suuri voima. Ajatus muodostuu äänistä, kuvista, tuoksuista, mauista ja tunteista. Jos haluat vaikuttaa elämääsi, vaikuta näihin asioihin. Jos joku sanoo, että olet idiootti, kuvittele sama Aku Ankan tai Repe Sorsan äänellä – se tuntuu erilaiselta, Koppelomäki imitoi.

Ajatusten muuttamisen lisäksi on tärkeää sanoa asiat ääneen ja hakeutua oikeanlaisten ihmisten seuraan. Jos ympärilläsi on eteenpäin meneviä ihmisiä, jotka uskaltavat unelmoida, kannattaa heistä ottaa mallia.

– Kuntoportin Vesa Herronen on hyvä esimerkki. Vuosi sitten hän oli täällä töissä ja nyt hän omistaa paikan. Hän oli seminaarissamme, uskalsi luoda itselleen uskomattomia tavoitteita ja saavutti ne jopa suunniteltua nopeammin.

Riina Hendriks ylittää itsensä Ilkka Koppelomäen avulla ja laulaa Kuntoportin asiakkaiden ja henkilökunnan edessä.

Koppelomäki kehottaa katsomaan peiliin – mitä näet? Suurin osa ihmisistä näkee omat virheensä. Näet itsessäsi yleensä sen, mitä olet oppinut itsestäsi ajattelemaan. Se voi olla esimerkiksi ajatus pituudesta, koosta, ulkonäöstä tai älyllisyydestä.

– Se, mitä näet peilistä on itsesi keksimä juttu. Entä jos korostaisit hyviä puoliasi tai vaihtaisit mielikuvan kokonaan? Kun näet itsesi eri tavalla, vaikuttaa se ajatuksiisi ja auttaa sinua menemään kohti mielikuvaasi askel askeleelta.

Koppelomäki ottaa esimerkiksi esiintymisen, jolla pelottelu alkaa usein jo koulunpenkillä.

– Kuka ei missään nimessä haluaisi tulla tänne eteen tilalleni, hän kysyy yleisöltä.

Käsiä nousee ja Koppelomäki valitsee koehenkilöksi Riina Hendriksin, joka kertoo, ettei ikimaailmassa haluaisi eteen – laulamisesta puhumattakaan. Hän kun ei osaa laulaa. Koppelomäki tsemppaa ja pyytää Hendriksiä miettimään, missä kohtaa kropassaan hän tuntee varmuuden silloin, kun on varma itsestään. Hendriks oikaisee ryhtiään ja työntää hartioita taaksepäin. Hän kuvittelee, että hänen ja yleisön välissä on läpinäkyvä seinä – ja laulaa 40 hengen edessä.

Päivi Kantonen, teksti ja kuvat

Alkuperäinen juttu:
http://uskallainnostua.fi/files/2011/02/Suur-Jyv%C3%A4skyl%C3%A4n-sanomat-25.8.2012.pdf