Vähän erilaiset synttärit

Tänään on 31-vuotissyntymäpäiväni. Vähän erilainen päivä tai erilaiset synttärit kuin yleensä. Olen ollut yksin kotona kipeänä lähes koko päivän, paitsi osallistuin kummilapsemme ristiäisiin Skypen välityksellä. Oli se niin suloinen, Aaro *sydän*

Aikani kuluksi katselin vanhoja valokuvia ja muistelin menneitä. Näihin sopii hienosti siskoni lähettämän onnittelukortin runo:

"Useimmat ihmiset ovat niin

kiireisiä tekemään asioita,

jotka heidän mielestään pitää tehdä,

ettei heillä koskaan ole aikaa miettiä,

mitä he haluavat tehdä."

Sängynpohjalla kun makaa pari päivää puolikuolleena, niin on yllättävän paljon aikaa miettiä, mitä sitä on tullut tehtyä ja mitä kenties pitäisi tehdä. Tässäpä otoksia vuosien varrelta melkolailla aikajärjestyksessä.

Lapsuus maalla

Olen syntyisin Etelä-Pohjanmaalta. Siis räivä akka Pohjanmaalta yrittäjäperheestä peltojen keskeltä. Rajoja koettelin jo lapsena, ja koivuniemen herrahan se siitä lauloi. Yksi kerta tosin riitti ja perille meni. Toisessa mummolassa oli ja on yhä edelleen maatila ja lehmiä. Sain 2-vuotissynttärilahjaksi maailman parhaan lahjan, pikkusiskon! Sittemmin sain vielä kaksi pikkuveljeä. Näissä avioerotilastoissa vanhempani ovat se ihmeellinen puolisko, eli he ovat yhä naimisissa.

Villit nuoruusvuodet

Nuorena olin villi. Kouluni kyllä hoidin, mutta tupakka ja siideri alkoi maistua. Onneksi en osannut muuta kuin puhallella poskareita, eipä jäänyt koukkuun siihenkään puuhaan. Jos et tunnista, niin olen kuvissa tuo mustiin pukeutuva, rottaniitein varusteltu punkkariksikin haukuttu blondi (siis vaaleat hiukset ainakin suurimman osan ajasta) :)

Opiskelijaelämä

Opiskelijaelämäkin oli melko villiä. Viikon paras päivä oli pikkulauantai eli keskiviikko. Ennätys oli 3,5 pulloa viiniä samana iltana ja ihan tolpillani olin vielä pikkutunneille asti. Irkkaus oli kova juttu. Vaikka mediatekniikan insinööriopiskelijan elämä oli vauhdikasta, valmistuin luokastamme toisena. Valmistuin ensimmäisten joukossa siitäkin huolimatta, että olin luonnollisesti jo tuolloin mukana kaikessa mahdollisessa, niin tutorina, koulumme lehdessä päätoimittajana kuin myös paikallisen opiskelijayhdistyksen hallituksessa. Eipähän tarvitse keinutuolissa miettiä, että olisiko sitä nuorena pitänyt mennä, kyllä sitä mentiin.

Viestinnän työt

Amk:n jälkeen menin suoraan opiskelemaan yliopistoon. Vuosi taisi olla 2007 ja filosofian maisteriksi valmistuin 2011. Ensimmäisen lehtijuttuni kuitenkin kirjoitin jo 16-vuotiaana lukiossa. Lahjoin silloisen poikakaverini, jolla oli jo ajokortti, juttukeikoille kuskiksi ja ei muuta kuin kynä sauhuamaan. Muutaman vuoden avustajuus poiki paikallislehdestä päätoimittajan sijaisuuden ja myöhemmin kesätyön sanomalehti Kalevasta, jossa sitten aika monta kesää menikin. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Parasta ovat olleet ne lukuisat ihmiset, joita olen saanut haastatella sekä huippu työkaverit, joita mulle on suotu kuin ihmeen kautta jokaisessa työpaikassa, love U.

Ps. Sen verran on vielä pakko kertoa, että kirjoitin ennen lehtijuttuja satuja. Paras satu loppui seuraavasti: "He nauroivat niin paljon, että muuttuivat kaikki linnuiksi. The end."

Oma koti

Ja kun oltiin muutama vuosi tehty töitä, niin sittenhän oli jo pakko saada oma koti. Se löytyi Jyväskylästä rivitaloasunnosta. Samaan syssyyn vaihdettiin autokin. Oli ne jänniä aikoja, muistan kuin eilisen päivän.

Avokki ja kihlat

En tiedä menikö järjestys nyt sekaisin, limittäinhän nämä tapahtuivat. Oma koti ostettiin siis rakkaan avokkini kanssa ja häitä vietetään elokuussa. Toisen puoliskon sydäntä ovat lähellä ennen kaikkea jääkiekkotuomarointi sekä penkkiurheilu, kun puhutaan jalkapallosta ja ralleista.

Ryhmäliikunnan ohjaus

Jossain vaiheessa liityin ensimmäisen kerran jäseneksi liikuntakeskukseen. Muuton myötä vaihdoin jäsenyyttä toiseen paikkaan ja nykyisin ohjaan kummassakin tunteja itse. En edes muista, mistä tämä ajatus oikein lähti. Kai siitä, että olen aina rakastanut musiikkia, mutta nuoruusvuosista viisastuneena baareilu ja haaveilemani dj:n työt eivät enää kiinnostaneet. Kun hurahdin liikuntaan, niin tuntui mahtavalta yhdistää nämä kaksi, musiikki ja ryhmäliikunta.

Harrastukset

En tiedä onko mulla ollut nuoruusvuosina mitään erityisiä harrastuksia. Nykyään taas on enemmän kuin ehtii harrastaa. Sulkapallosta olen pitänyt aina. Olen jonkinlainen hurjapää ja yllytyshullu, joten kaikkea pitää päästä kokeilemaan. Kun gradun tekeminen tökki, lahjoin itseni lupaamalla itselleni valmistujaislahjaksi laskuvarjohypyn tandemina. Sittemmin on kokeiltu kaikkea melonnasta jousiammuntaan ja boulderointiin. Pysyvämpiä harrastuksia ovat nykyisin vaeltaminen, juoksu ja pyöräily.

Matkustaminen

Skotlannin reissusta tyttöjen kanssa se alkoi. Sen jälkeen on ollut pakko päästä tasaisin väliajoin jonnekin kauemmas. Reissuja ollaan tehty tyttöjen/siskoni sekä avokkini kanssa ja onpa pikkuveljenikin päässyt parille reissulle. Joka reissulla pitää luonnollisesti päästä kokeilemaan jotain uutta tai vaeltamaan.

Läheiset

Ja sitten pisteenä I:n päälle, kaikista tärkeintä elämässä, ovat tietysti läheiset. Se pitäisi aina muistaa. Viime aikoina en ole muistanut. Ja koska mulla on tuo ihana avokki, niin läheisiä on vaan aiempaa enemmän, tämän päivän jälkeen myös toinen ihana kummipoika. Olette rakkaita kaikki. Eiköhän näillä eväillä lähdetä tavoittelemaan sitä seuraavaa syntymäpäivää.