Lauantaina juttelin läheisteni kanssa tilanteesta ja itkuhan sieltä taas tuli. Lisäksi huomasin, että stressinsietokykyni on tällä hetkellä olematon. Sen verran stressasin jo rippikuvan ottamisesta. Sanoinkin tuossa eräs päivä, että toimin kuin eläkeläinen. Jos päivään on sovittu vaikka lounastreffit avokin kanssa tai hiustenleikkaus, niin päivä on täysi. Joo, vähän käyn hitaalla.
Kokeilin myös lääkärin määräämiä unilääkkeitä, jotka eivät kuulemma olleet unilääkkeitä. Noh, uni tuli kyllä, mutta olin seuraavana aamuna ihan pökkyrässä, hyvä, kun onnistuin auton peruuttamaan pihatieltämme. Otin tabletin vielä seuraavana iltana ja söin viimeisen tunnin ennen peiton alle menemistä kuin hevonen. En ollut lukenut lääkkeen sivuvaikutuksista, mutta avokkini sanoi, että siellä kerrottiin, että lääke voi lisätä ruokahalua. Niin se teki, sipsipussi upposi kuin kankkulan kaivoon. Sen jälkeen en ole niitä tabletteja syönyt, minusta on mukavampaa, kun tunnen kehoni ja oloni, eikä tarvitse arvuutella mikä oire johtuu omasta olosta ja mikä lääkkeistä.
Tämän viikon maanantaina minulla oli olo, että haluan jäädä neljän seinän sisälle. Ei kiinnostanut mikään, ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, eikä tehdä mitään. Ei vaikka ulkona oli mitä upein ilma. Annoin itselleni luvan mököttää ja päätin, että huomenna tiistaina sitten kampean itseni ulos raittiiseen ulkoilmaan. Ja näin tein. Tiistaina kävin kevyellä kävelyllä mielessäni 150 sykeraja ja olin äärettömän onnellinen, kun onnistuin juoksemaan pieniä pätkiä rauhallisella vauhdilla niin, että syke ei noussut liiaksi. Kyllä teki hyvää.
Olen tavallisesti intohimoinen shoppaaja, aina kun on aikaa (ja rahaa) voin lähteä kaupungille ja kierrellä kauppoja vaikka koko päivän. Nyt ei ole huvittanut sekään. Jo ruokakaupassa käyminen tuntui ahdistavalta viime viikolla ja vielä alkuviikosta. En ole jaksanut vastata mihinkään sähköposteihin tai muuhunkaan ennen eilistä. Meidän on pitänyt käydä hääpaikassamme suunnittelupalaverissa, mutta sekin posti makasi muutaman viikon sähköpostissani. Nyt sain jo aikaiseksi sopia senkin, ensi viikolla suunnitellaan :)
Pikkuhiljaa elämä alkaa siis voittaa. Eilen kävin pyörähtämässä parissa kaupassa ja ruokaostoksilla. Olen myös kokkaillut kotona, ruokakuvia ja -ohjeita jaan vielä myöhemmin. Lisäksi kävin kokeilemassa rauhoittumista joogassa ja tänään menen tässä jossain vaiheessa käymään uimassa. Arkeni on ollut hieman hidasta, kirjoittelen tätäkin tekstiä päivällä yhden aikaan vielä yökkärit päällä, vaikka nousin sängystä samaan aikaan kuin avokkini eli jo puoli yhdeksältä.
Uni on tullut jo paremmin, vaikka vielä viime yönäkin näin unta töistä. Kotona tosin puhun jatkuvasti töistä, en ymmärrä miten ihmisellä riittää niistä niin paljon puhuttavaa yhä, vaikka en ole töissä nyt edes ollut hetkeen. Ehkä se on vain sitä asioiden käsittelyä, en tiedä.
Nyt lähden sinne uimaan. Palaillaanpa taas, jaan vielä myöhemmin noita ruokaohjeita ja -kuvia sekä kerron muutaman sanan ylikunnosta (jota tässä tapauksessa ei onneksi ole).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti