Elämää maratonin jälkeen

Ensimmäisestä kokonaisesta maratonista alkaa olla aikaa pari viikkoa. Blogikin on uinaillut rauhassa, kun kalenterissa on ollut kaikenlaista puuhaa, suurelta osin liittyen hääjärjestelyihin. Treenien suhteen olen ottanut melko kevyesti tämän ja viime viikon. Tai kevyesti ja kevyesti, tulihan tuota viime viikollekin liikuttua kuitenkin melkein seitsemän tuntia, mutta suurelta osin todella matalilla sykkeillä, osa treeneistä kävelyä.

Maratonkilot lähtivät viikossa

Ihmettelin miten mukavasti se maraton meni, eivätkä maratonin jälkeiset lihasjumitkaan kauheilta tuntuneet. Lähinnä portaiden kipuaminen alaspäin oli hieman ikävää pari päivää. Lisäksi paino ei laskenut juoksussa, parin päivän päästä kiloja oli yhä kolme enemmän kuin yleensä. Vissiin tankattu niitä hiilareita ihan reippaasti. Tosin nyt hiilaripöhötysnestekilot ovat jo kaikonneet, noin viikon verran siihen meni normaalilla ruokavaliolla.

Tätä paitaa kelpaa pitää :)

Parin päivän päästä Tukholman reissusta olin jo kahvakuulassa vähän kyykkimässä (todella kevyesti tosin) ja spinningissä polkemassa. Pikkuisen olin ehkä väärässä siinä, että ei tunnu missään, sillä juoksemisesta jalat eivät kauheasti ole tykänneet. Ilmeisesti toisessa jalassa on ollut jotain alkavaa penikkatautia tai muuta pientä arkuutta polven alapuolella (oman arvioni mukaan räätälinlihaksen kiinnityskohdassa). Kävin jo muutama kuukausi sitten Hippoksella jossain 3D-kuvauksessa, minkä mukaan vasen jalkani kääntyisi hieman juostessa sisäänpäin. Johtuisiko sitten siitä hieman väärä liikerata juostessa.

Spinninghörhö ihmettelee omaa kättään.

Jalka on kiukkuillut lähinnä juoksun jälkeen, muut lajit eivät ole menoa haitanneet. Tiistain suunnistuskoulun jälkeen tosin säikähdin seuraavana aamuna, kun jalka oli hetken aikaa niin arka, ettei sen päälle meinannut uskaltaa laittaa painoa ollenkaan. Niinpä päätin pitää reilu pari päivää liikkavapaata, lepo varmasti parasta lääkettä.

Kehonhuolto retuperällä

Lisäksi repäisin ja kävin hieronnassa. Täytyy tunnustaa, että kehonhuolto sen kaikissa eri muodoissa, on jäänyt täysin retuperälle. Jossain vaiheessa jaksoin kotona Salkkareita katsoessa rullailla, mutta nyt sekin on jäänyt. Olen käynyt hieronnassa harvoin. Ehkä kaikki kerrat voi laskea kahdella kädellä ja eilen aloin miettiä, että nekin ovat aina olleet niska-hartiaseudulle ja selälle, ei ikinä jaloille.

Olin henkisesti valmistautunut hampaita irvistyttävään hierontaan, enkä kyllä kovin väärässä ollutkaan. Sanoinkin jossain vaiheessa, että puhkun ja puhisen enemmän kuin lenkillä, heh heh. Etenkin pohkeet ja etureidet olivat ihan jumissa. Hierojan arvio jumiasteesta asteikolla yhdestä kymmeneen oli 11. Jep, nyt meni perille, jatkossa kehonhuolto kuuluu ehdottomasti viikko-ohjelmaan.

Pohkeet eri paria

Hieroja myös huomasi pohkeissani kokoeron. Enpä ole aiemmin ajatellutkaan, että oikea pohjelihas on isompi. Piti ihan itsekin tunnustella kotona, ja kyllähän sen käsikopelolla huomasi. En tiedä tarkalleen mistä ero johtuu, mutta veikkaisin spinningiä. Olen huomannut, että oikea jalkani laskee enemmän tempoa ja vie muutenkin koko puuhaa. Pitää kiinnittää jatkossa huomiota, että kumpikin jalka polkee tasapuolisesti.

Neiti kesäsääri. On mustelmaa ja paukamia hyttysenpistoista. Varsinaista minihameainesta.

Jumeista juhtuen varasin samantien uuden ajan hierontaan. Vielä en ole uskaltanut rullailla, sen verran jaloissa tuntuu eilinen hieronta. Suosittelen muuten lämpimästi, täydet kymmenen pistettä urheiluhieroja Esa Honkoselle Jyväskylässä.

Jeps, nyt jatkan "aamukahvista" nauttimista. Blogiini on tullut myös toiveita kertoa sairausloman jälkeen työhönpaluusta, palailen tähän aiheeseen vielä myöhemmin. Ihanaa vikonloppua kaikille!