perjantai 12. syyskuuta 2014

Ensi vuoteen Finlandia Marathon, nyyh

Niin siinä sitten kävi. Flunssa iski. Juuri nyt, kun Finlandia Marathon olisi huomenna lauantaina. Eilen olin suorastaan pahalla päällä, kiukkuinen kuin ampiainen, miksi nyt, taas! Viime vuonna olin myös kipeänä samaan aikaan, silloin flunssa tosin alkoi jo elo-syyskuun vaihteessa. 

Keskiviikkoaamuna kurkku tuntui ihan vähän kipeältä, niinpä huilasin koko illan ja otin ekstra-annoksen C-vitamiinia ja sinkkiä. Eilen torstaina olo oli töissä jo ihan nuutunut ja tänä aamuna heräsin puolikuolleena migreeniin. Taas sellainen yskä, että kuuluu naapuriin asti. Voi itku.



Kävin lääkärissä, jotta sain lääkärintodistuksen siirtää juoksua ensi vuoteen. Hengästyin jo kävelymatkalla parkkihallista Mehiläiseen, voi keuhko sentään. Lääkäri kehoitti lepäämään ainakin maanantaihin asti. Onneksi keuhkot eivät kuitenkaan vielä kuulostaneet kovin pahalta, eikä poskionteloissa näkynyt kuin hieman turvotusta. En tosiaankaan halua taas antibioottikuuria. Vuosi sitten söin niitä kolme putkeen, kun tauti ei meinannut lähteä millään. Mulla on astma, niin usein saan jälkitautina poskiontelotulehduksen ja oon kipeänä 2-3 viikkoa. Nyt toivon, että tämä menee levolla ohi nopeasti.

Uusin samalla myös astmalääkkeen reseptini. Huomasin, että olen hakenut astmalääkettä viimeksi syyskuussa 2013... Hups. En ole ilmeisesti liiemmin tarvinnut sitä, vaikka kyllä, hoitavaa lääkettä pitäisi käyttää säännöllisesti. Mulla on ollut noin 1,5 vuotta kokeilussa vähän tehokkaampi astmalääke, sisältää hoitavaa ja avaavaa lääkettä kumpaakin, mutta ehkäpä olisi fiksua palata entiseen lievempään hoitavaan lääkkeeseen, kun kerran olen pärjännyt näin hyvin ilmankin. Pitää varata kontrolliaika, kun tästä tervehdyn. En tosiaan koe tarvitsevani astmalääkettä kuin flunssa-aikaan. Ja Kebnekaisella. Siellä yläilmoissa hengittäminen tuntui hieman raskaalta, mutta normaaliarjessa ja liikunnassa ei ole ollut onneksi mitään ongelmaa.

Eilen illalla kiukku vaihtui haikeuteen. Tajusin, että ihmeparantumista juoksukuntoon ei tapahdu, vaikka söisin mitä vitamiineja. Eli tennarit nurkkaan ja lepoa, ei auta muu. Harmitti aivan vietävästi.

Olimme töissä jo hioneet työkaverin kanssa strategiaakin juoksuun. Eka kymppi vauhtia 5:30 kilometri, sitten loppu noin vitosen vauhtia ja maaliin aikaan 1:50. Kuten työkaveri sanoi, se on vain matematiikkaa. Kiitos Pasi, oot ollu ihan paras juoksuvalmentaja. Vaikka urakkasi ei kyllä lopu tähän, varsinainen koetos odottaa Tukholmassa toukokuussa 2015...

Olin tehnyt viime viikolla puhelimeenkin biisilistan valmiiksi juoksua rytmittämään, voi höh. Mukana kivan kepeitä biisejä, vanhempaa ysäriä, rokimpaa menoa ja kaikkea siltä väliltä. );



Kun tajusin, etten tervehdy juoksukuntoon, niin aloin tsekkailee muita juoksuja. Pakkohan sitä on päästä puolikas juoksemaan, kun sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Parin viikon päästä 27.9. Jyväskylässä juostaan syysyön juoksu. Tapahtuma on tosin ilman ajanottoa, mutta näyttäähän se sykemittari ajan. Pitääpä katsoa, jos flunssa on selätetty, niin tuo voisi olla hauska juoksutapahtuma, tunnelmallinen ainakin. Siskolla tosin on tuparit samaan aikaan, mutta sain häneltä "luvan" jättää pirskeet väliin. Vaasaan olen kuitenkin menossa sitten marraskuussa pikkujouluihin.


Tsemppiä kaikille huomiseen koitokseen! Nauttikaa keveistä askeleista ja aurinkoisesta syyssäästä. Olen hengessä mukana, love U!

Ps. Kiitos Kuntoportin naiset! Sain terveisenne, ootte te niin ihania *sydän*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti